Terve. Tai sitten ei. Liekkö psykosomaattista, mutta väsyttää, veto on veks, palelee ja kurkkukin on ehkä hieman kipeänä eikä jaksaisi olla töissä tai nykyään lähinnä "työpaikalla". Kuitenkin sen verran on potkua jäljellä, että voisi yrittää miettiä, että mitähän tässä on viime aikoina tapahtunut?

Yhteys Hampurituttuihin on säilynyt ainakin vielä hyvänä ja etenkin Danne on ollut päivieni piristys. Eilen aamuna jopa FB-status oli kirjoitettu suomeksi. Aika siansaksaahan (hihihi  ) se oli, mutta siitä oli paljon iloa. Istuin koulutuksessa ja takarivissä naputtelin puhelimen kautta kommentteja. Perjantain ehdoton kohokohta oli, kun ensimmäisen Hampurinkeikkani tuttava eli Gagu vastasi viestiini: " i look forward to see u in hamburg soon". Siitäkin tuli hyvä mieli . Pienestä ne on ilot revittävä, kun ei isojakaan ole, miesrintamalla siis. Tanjan suunnalla on menossa samanlaista pientä viritystä, vaikka legendaarinen Jockemme on elänyt vähän aikaa hiljaiseloa.

Itseasiassa Hampuri liittyy seuraavaankin kappaleeseen (ylläri ylläri) elikkäs tämänhetkinen vapaaehtoistyöntekijä kirjoitti minulle ja kertoi tulevasta asunnostani, joka on nimeltään Vilttilä. Ihan hyvä ettei se Huikkala... Kuulema tosi kiva yksiö, josta löytyy kaikki tarpeellinen: petivaatteet, pyyhkeet, telkkari ja netti. Mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee? Netistä olen erityisen iloinen. Se on varmaan vielä aika nopeakin kerta on kiinteänä kämpässä. Ei kuulema tarvitse kuin piuhan, jeeeee. Pääsee iskän ja äitin kanssa skypettämään. Ja te muutkin rakkaat ystäväni saatte luvan ladata sen ja hankkia kamerat ja mikit jos ei jo ole!!! Ainoa miinus on, että asunto on kuulema melkein maan tasalla. Se vähän ärsyttää, koska kammoan maantasalla asumista. Ja kesäisin asuntoon kuulema paistaa koko päivän aurinko = siellä on KUUMA. Kylpyhuoneessa kuulema tonottaa jalallinen tuuletin jo tuota aikaa odottamassa. Ihanaaaaaaaaa. Pääsisipä jo lähtemään.

Lauantaina reippailin taas salille ja sen jälkeen shoppasin ihan hieman = pari raitapaitaa = raitakausi menossa. Sitten mentiinkin Tanjan kanssa kauppaan ja ostettiin puuttuvat tortillavermeet ja tehtiin tosi hyvät sapuskat. Tanjalla oli kamera mukana, jota hän oli lainannut reissullemme. Uskomatonta luonteenlujuutta, että hän ei ollut katsonut kuvia kamerasta etukäteen! Katsoimme sitten pötsit pulleana ensin minun kuvani (siis myös ne, joita ei oltu siistitty FB-kuntoon) ja nauroimme vedet silmissä. Etenkin lähtökuvat olivat aika klassikkoja. Minä näytin Liisa Ihmemaassa -variksenpelättimeltä ja Tanja E.T:ltä. Oli aika "lomailu virkistää" -osastoa. Sitten alkoi se Tanjan kameran kuvien katsominen (syvään huokailua, vikinää, sydämentykytyksiä, haikua = normaalia 32-35v. aikuisten naisten reagointia) ja tuunaaminen FB-kuntoon. Yhdestäkin kuvasta piti ylivalaista minun naamani kokonaan, koska oli niin pönttö ilme. Niitä siinä sitten fiilisteltiin ja katsottiin vielä illan päätteeksi "Meidän Häät". Jepjep. 

Sunnuntai jatkui samansorttisena X 10. Sunnuntait ovat hämmentäviä päiviä. Tuntuu, että silloin joku ihme hulluus hiipii päähän. Katsoin reissukuvat noin sata kertaa läpi. Olin rakastunut ja ihastunut muka kaikkiin jnejne. Onneksi en ole näiden sekoilujeni kanssa yksin. Ainakin kaksi rakkaista ystävistäni jakaa nämä sekoilut - hyvin lohduttavaa   . Maanantaiaamuna taas klo 7 ihmettelin, että mikähän taantunut persoonallisuudenosani oli taas pääni eilen vallannut.

Maailma on nyt sitten muuttunut. Olin iskäni kanssa skypeyhteydessä . Hän soitti sitten ihan parikin kertaa saman illan aikana ja oli vähintäänkin pähkinöinä. Nauroin ihan vääränä hänen lookilleen: kuulokkeet päässä ja mikrofoni suun edessä. Hän tuunaili myös valaistusta, jotta sillä hieman surkeahkolla kameralla tulisi mahdollisimman hyvää kuvaa. Skype on täydellinen sovellus omaa kuvaansa ja peilailua rakastavalle ihmiselle  . Mitähän vielä. Tämä on nyt vähän tällaista sälää tänään, kun ei oikein jaksa keskittyä, mutta sen tiedän, että työpäiviä ei ole enää monta. Ja se on Ihanaa. Niin ihanaa .