Hallo.

Olen ollut nyt lähes 5 viikkoa työttömänä ja voi jessus, kuinka nopeasti aika on mennyt. Tuntuu, että en ole ehtinyt lomailemaan yhtään/ollenkaan. On ollut ihan uskomattoman kiire kokoajan, vaikka en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin kuntoillut ja opiskellut saksaa. Mutta siinä sitä on ollut tekemistä. Viime viikolla opiskelin 9h ns. livenä ja siihen päälle saksalaisen musiikin ( I liebe die Ärtze ) kuuntelua ja Sturm der Lieben katsomista (n. 7h/vko). Kuntosalilla tai lenkillä olen käynyt lähes jokaikinen päivä ts. olen tehnyt n. 8 tunnin päiviä joka päivä. Tämän lisäksi olen viettänyt jopa aika sosiaalista elämää. Joka viikko olen ollut jonkun luona/joidenkin kanssa kahveilla/syömässä. Mutta tärkeintä ja mahtavinta on ja on ollut ehdottomasti saksan opiskelu. Ja se alkoi näin.

Ystävälläni Jaakolla on saksalainen tyttöystävä, Tine. En ollut aikaisemmin tavannut Tineä. Hän oli muuttanut helmikuussa saksalaisesta pikkukaupungista Suomeen Jaakon luokse. Kysyin Jaakolta, että haluaisikohan Tine opettaa minulle saksaa ja minä voisin puolestani opettaa Tinelle suomea. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tapasimme toisemme jo parin päivän päästä tästä kysymyksestä ja voisi jopa sanoa, että the rest is history. Kemiamme osuivat hienosti yksiin. Ensimmäistä kertaa tavatessamme katsoin jossain vaiheessa kelloa ja huomasin, että olimme istuneet ulkona baarin terasilla kolme tuntia ja puhuneet nonstoppina. Ensimmäisellä tapaamisella puhuimme lähestulkoon kokoajan englantia, kun ns. tutustuimme. Minä sain kuulla Tinen tarinan ja Tine minun. Kun lähdin kävelemään terassilta kotiinpäin, olin täysin koppura. Keväinen ilma kävi kuitenkin vielä luihin ja ytimiin ja vapaani olivat tennareissa täysin jumissa/kohmeessa. Mutta onneksi suu oli leveässä hymyssä .

Nyt ollaan taidettu tavata vajaat 10 kertaa ja viime viikolla yhteisiä tunteja tuli 9!!! Oltiin perjantaina kumpikin jo aika kurkkua myöten täynnä toistemme kieliä. Kiva kielikuva. Mutta silti vedimme sen perinteiset 3 tuntia. Oppimismetodina ehdottomasti maailman paras. Emme koskaan suunnittele, miten etenemme tai mistä aloitamme. Asiat aina vain rullaavat eteenpäin. Välillä puhutaan puuta heinää ja välillä keskitymme tunnin pelkkään: nämä, nuo, ne. Uskomattoman hauskaa. Ensimmäisen session jälkeen olin totall kaput. 3 tuntia kun puhui englantia uuden ihmisen kanssa ja siinä samalla yritti opetella saksaa ja opettaa suomea, niin olihan se tiukka pläjäytys heti alkuun.

Hampurin ns. virallinen osuus on elänyt kovin hiljaiseloa. Soitin viime viikolla Suomen Merimieskirkolle ja kyselin vakuutuksista jne. Vakuutukset kuulostivat onneksi oikein hyviltä. Pitää vain hankkia ns. tavaravakuutus eli jos esim. läppärini varastetaan tms. niin sitä varten. Kaikki matkat maksetaan, myös juna Helsinkiin, mikäli äiti/isä ei pääse viemään.

Kirjoitin tuon ylläolevan osuuden jo aikoja sitten, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa loppuun/päättää tätä mitenkään järkevästi, joten jatkan vain putkeen tähän perään... Tänään tuli sitten ns. viralliseen osuuteen lisäinfoa. Itseasiassa ihan äsken. Sain edelliseltä vapaaehtoiselta viestiä, että hän lentää Suomeen 11.6. Eli se tulee nyt ilmeisesti olemaan sitten lähtöpäiväni. Pitkästä aikaa rupesi ihan pikkuisen jännittämään . Heikki Rantanen pyyteli minua myös kovasti Merimieskirkkotyön peruskurssille toukokuun lopussa Järvenpäähän. Ensin hieman vastustelin ajatusta, koska olen niin säästölinjalla, että matkustaminen Mihinkään junalla on mahdoton ajatus. Heikki kuitenkin sanoi, että matkat maksetaan, joten sitten osallistun ihan mielelläni. Varmasti tosi hyödyllinen kurssi.

Mitäs muuta. Tämä uusi rakas Baby-M eli mäkkini, jostain syystä ei nyt anna kirjoittaa muuten kuin lihavoidulla tekstillä, joten lopetan kirjoittamisen tähän ja jatkan uudella otsikolla, koska ei kestä hermot temppuilla tämän kanssa juuri nyt.

Tschüss .