Ai jai Perjan tai .

Ihanaaaa, on perjantai. Ei tosin ole mitään suunnitelmia, mutta hälläväliä. Huomenna ei tarvitse tulla töihin ja se on pääasia.

Olen viettänyt harvinaisen sosiaalista elämää tällä viikolla. Tiistaina kokoonnuimme ruokaöverit-kerhon (ent. syömäkerho) ja söimme kerrankin suht maltillisesti. Paras tomaatti-mozzarellakeitto ikinä. Oli mukavaa höpötellä tyttöjen kanssa. Sovimme, että seuraavan kerran laajennamme reviiriä ja etsimme jonkun uuden kahvilan kaupungin keskustan ulkopuolelta. 

Eilen sain myös kahvittelukutsun ja ajattelin, että en jaksa töiden jälkeen enää kaupungille jäädä ja olin varma, että kengätkin ovat litimärät kun keskustaan pääsen (SATOI VETTÄ JA OLI LÄMMIN). Kuinka ollakaan, kun olin lähdössä töistä, niin Danne tuli tsättilinjoille ja aloitti keskustelun: mitä tarkoittaa "säälittävyydessään"  . Oli siinä sitten englanniksi selittämistä. Siinäpä se hujahti 45 minuuttia mukavasti ja mieli piristyi. Kirkko on kuulema Hampurissa ns. Portugalilaiskorttelissa, missä on kuulema kivoja baareja ja ravintoloita . Kaupunginpuistossa on kuulema järvi, jossa voi uidakin. Voimme kuulema fillaroida sinne, jipii . Toivottavasti Dannella olisi kivoja sinkkukavereita . Tai sekin on oikeastaan IHAN SAMA, kunhan itse pääsen sinne . Sain vielä "paapaltakin" eli DJ:ltä eilen viestiä ja virtuaalisen halauksen. Kaikin puolin hyvä "Hampuri-päivä" siis .

Olin tsättäilyn jälkeen oikein hyvällä tuulella ja kun kengätkin säilyivät suhteellisen kuivana, niin meninkin tyttöjä moikkaamaan. Oli hauska taas rupatella ja olin kotona vasta 7 aikaan. Maha meinasi räjähtää, koska olin duunissa syönyt: porkkanaleivoksen, viineripullan, maitokaakaon, croissantin ja vielä kaupan avajaisissa leivoksen! Härreguud. Reipasta toimintaa näin ennen kesää .

Tässä viime päivinä, kun olen taas peilannut omaa elämääni muiden elämiin (hassu sanamuoto), niin olen tällä hetkellä suht tyytyväinen. Katsoin eilen taas Satuhäitä ja parikymppisiä nuoria, joilla oli jo vauva ja talo ja sitten tietenkin myös ne häät. Heillä on luultavasti ainakin seuraavat 60 vuotta vielä elämää edessä, mutta ns. kaikki keski-luokkaisen unelman peruskivet jo saavutettu. En todellakaan haluaisi olla heidän kengissään, vaikka he varmasti hyvin onnellisia ovatkin. Minulla on Toivottavasti kaikki ihana vasta edessäpäin. Olen kasvanut ihmisenä vihdoinkin aikuiseksi (tai ainakin niin paljon, kuin tosiaan näillä luonteenpiirteillä pystyy) ja pystyn vihdoin hallitsemaan elämääni ja itseäni, niin paljon, kun niitä nyt pystyy hallitsemaan.  Ja uskon, että pystyn nauttimaan paljon enemmän ja paljon rauhallisemmin, JOS joskus sattuisin rakastumaan ja saamaan jonkun näköisen parisuhteenkin. Puhumattakaan siitä, jos suuri haaveeni, eli oma lapsi, toteutuisi. En uskalla edes ajatella, kuinka pahasti olisin hänen lapsuutensa ja elämänsä sössinyt, jos olisin hänet nuorempana saanut. Jospa minä pystyisin katkaisemaan sukupolvia jatkuneen alkoholismi-läheisriippuvuus -ketjun. Siihen minä olen jo vuosikausia pyrkinyt ja uskon, että nyt se olisi mahdollista.    

Meinasin lopettaa tuohon viimeiseen lauseeseen, mutta siitä jäi niin vakava fiilis. Eli oikein hyvää viikonloppua kaikille, teittepä jotain erikoista tai ette . Minä aion lukea ja katsoa boxilta "Sturm der Liebe":ä (hienosti taivutettu) . Tschüß .