Hiphei!

Tänään taas tuli taivallettua (lähtö klo 7) 3km -27 asteessa. Tämä on uskomatonta. Tämä on vissiin 50-luvun jälkeen pisin pakkaskausi putkeen eikä loppua näy. Noh, hyvä musa parempi mieli. HIMin uusin levy toimii niin isosti, että aivan sama kuinka paljon sitä pakkasta enää on. Tänäänkin totesin vain tilanteen, vedin toppahousut jalkaan ja lähdin kävelemään. Menipähän työaikaa siihenkin, kun meikkasin vasta täällä. Olisin joutunut tekemään sen anyway, koska ripsivärit olisivat olleet pitkin poskia kuitenkin.

Eilen tein päätöksen. Perustuen jälleen 100% puhtaasti järkisyihin eli lähden Hampuriin niin, että näen Tompan bändin siellä  . Yllättävän vapautunut olo tuli, kun olin tuon päätöksen tehnyt. Eilen ei meinannut oikein unikaan tulla, kun rupesin VIHDOIN miettimään myös käytännön asioita. En ole esim. kysynyt Mitään asunnosta. Tiedän tai ainakin Toivon, että majoitus on edelleenkin omassa yksiössä, mutta en tiedä Yhtään, että mitä siellä yksiössä on. Onko televisiota, sänkyä, petivaatteita, astioita, nettiä tms.? Eli olen taas menossa niin soitellen sotaan . Kirjoitin tänään sitten Lealle ja jospa niitä vastauksia sitten jossain vaiheessa saa.

Nyt alkaa olla tämä tyttö nimittäin vissiin aika valmiina lähtöön. Tai ainakin jo ihan hyvässä mallissa. Eli jospa se 7 viikon "loma" sitten riittäisi. Äitikin jopa eilen sanoi, että "pitkäkshän tuossa tulloo jo aeka". Ja haluan uskoa, että poikain keikka olisi ikäänkuin se "juttu" ja sitten on hyvä jäädä ns. uuteen kotiin.

On unohtunut kertoa viimeaikaisimmat Ruotsi-kytköksetkin, mistä on saanut viime viikon parhaat naurut (jos ei lasketa Zooskimiestä). Hampurissahan tapasimme tämän "nyt jo legendaarisen" Jocken. Jocke ja Tanja vaihtoivat illan aikana numeroita ja Jockelta oli tullut kerran viesti, jossa hän kyseli Tanjan sähköpostiosoitetta. Noh, sähköpostia ei kuulunut, mutta viestit lähtivät senkin edestä lapasesta . Rupesin perjantaina nukkumaan yhden aikoihin ja kolmen jälkeen yöllä heräsin ja katsoin puhelimeni kelloa. Olin saanut kaksi viestiä, joista toinen oli Tanjalta. Jocke oli sitten luultavasti Ruotsin lätkävoitosta innostuneena ottanut hieman ruotsalaista väkevämpää ja päättänyt lähestyä tekstiviestitse. Englanninkieli oli vähintäänkin hataraa, mutta asia tuli harvinaisen selväksi. Tanjan pitäisi nyt buukata parit viikonloput vapaaksi ja lähteä Jocken luo Hampuriin. Jocke betalar. Voin kertoa, että on hieman hämmentävä olo, kun on puoliunessa (toinen silmä ei edes aukea) ja saa hirveän nauruhepulin keskellä yötä. Noin 45 minuuttia sitten käkätettiin ja laiteltiin yhteensä noin 40 tekstiviestiä. Lähti lievästi sanottuna mopo keulimaan. Keskustelu oli hyvä päättää Anne Nybergin legendaarisiin sanoihin: Tack och adjö  !

Toinen ruotsikytkös on myös Hampurista. Tanssimme sen yhden illan pienen poikaporukan kanssa, josta Timo (hassua, että hänellä oli suomalainen nimi) oli meillä vielä jatkoillakin. Timon kanssa sitten Facebook-ystävystyimme reissun jälkeen. Sen jälkeen kommentoin jotain Timon tilaa, niin sain ystäväpyynnön myös toiselta tyypiltä, joka oli samassa porukassa tuona iltana. En edelleenkään tiedä, miten tämä Danne Hampurissa on, koska selvisi, että hänkin on ruotsalainen. Noh, jokatapauksessa Suomi voitti Saksan lauantaina jääkiekossa. Kirjoitin Timon seinälle: Sorry about the icehockey . Eilen hävittiin sitten eilen oikein kunnolla Ruotsille. Ei varmaan tarvitse kovin pitkään miettiä, mitä Danne oli kirjoittanut minun seinälleni. Sorry about the icehockey . Että nyt voidaan heitellä sitten kuittia puolin ja toisin. Mutta on kyllä tosi kivaa, että Hampurissa on edes muutama tuttava jo, joiden kanssa voi ehkä käydä parilla. Jospa niitä tuttuja tulisi sitten sitä kautta lisääkin.

Ja taitaa olla vissiin lähtötunnelmat jo alitajunnassakin. Toissayönä olin Berliinissä ja viimeyönä Intiassa. Berliini oli kivempi  . Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Tack och adjö!