Ugh.

Olen äitin luona Savossa pääsiäisenvietossa ja edelleen peiton alla. Ulkona on pilvistä/sateista ja +2, joten eipä ole kiire nousta ylös. Muutakaan tekemistä ei juuri ole, niin jospa sitä sitten päivittäisi blogia, vaikka mitään erikoista ei olekaan tapahtunut.

Ensimmäinen lomaviikko on takana ja se oli yllättävän aktiivinen. Hoidin tietysti kaikki ns. perusasiat kuntoon elin kävin ilmoittautumassa työkkärissä (ei - minulle Ei tarvitse täältä soitella), kyselemässä verotoimistossa ulkomaiden verotuksesta ja juttelemassa EURES-neuvojan kanssa. Neuvojalta otin vielä matkaani kaikki ulkomaillemuuttajan opukset, jotta muistaisin tehdä kaiken mitä pitääkin.

Heräsin joka aamu ennen kymmentä. Uskomatonta. Kevätkin alkoi jopa vihdoin antaa merkkiä tulostaan ja kävin parina aurinkoisena aamuna lenkillä ja paistattelin päivää. Kuntosalillakin tuli käytyä useana päivänä. Ja sitten sitä saksanopiskelua. Yhtenä päivänä katsoin 2 jaksoa Sturm der Liebeä. Siihen kului aikaa 2,5 tuntia. Läppäri oli sylissä, vieressä vihko ja kynä ja kaukosäädin. Käänsin nettisanakirjoissa (I dict.cc = Deutsch-Englisch Wörterbuch) kaikki sanat mitä en ymmärtänyt ja kirjoitin ne ylös. Olin suht Kaputt sen session jälkeen. Yritin katsoa joka päivä vähintään yhden jakson, koska joka arkipäivä niitä tulee yksi lisää ja boxi alkaa olla tupaten täynnä. Huoh .

Torstaina aukesivat sitten terassit ja pakkohan sitä oli mennä sinne istumaan. Lämpöä oli +11. Tommin ja Tanjan kanssa tarettiin aika pitkään ulkona istua, vaikka kylmäsikin pahasti, jos aurinko meni pilveen. Vanhuus tosiaan ei tule yksin. Tommi tilasi kahvia ja minä laittikokista. Jepjep . 

Perjantaina pidettiin pienimuotoiset pääsiäissyömingit ja samalla viime pääsiäisen Bremen-muistelot. Laura ja Mari tulivat illalla ja special guest Vilma myös. Marilla oli valokuvia mukana ja Lauralla Werder Bremen -huivi . Syötiin siinä sitten salaattia ja patonkia. Terveellistä. Mari kuittasi terveellisyyden sitten kertaheitolla tuomalla suklaamunia ja paketin jäätelöä. Kindermunien "lelut" saivat ensimmäistä kertaa elämää suurempia merkityksiä. Vilma sai tiimalasin, jonka heti tyrmäsin biologiseksi kelloksi. Mari sai palapelin eli selvästi jotain uutta tulossa ja pitää miettiä, miten palapelin kokoaa. Laura sai kaksi otusta, kilpikonna ja joku toinen, jotka tekivät matkaa päällekkäin eli luonnollisesti Laura ja hänen poikaystävänsä. Minä sain virtahepotytön, jolla oli balettiasu päällä = aivan selkeä tyttövauva, eikö niin ??? Juu saatiin niistä yllättävän paljon hupia irti. Tommikin liittyi myöhemmin seuraan ja oli Oikeasti järkeviä keskusteluja. Keskusteltiin Tuntemattomasta sotilaasta, kieltenopiskelusta jne.! Keski-ikä.

Huomasin jossain vaiheessa, että olen tosi hiljainen. Huomasin sen ehkä näin selvästi elämäni ensimmäistä kertaa. Toki samoja fiiliksiä oli jo viime kesänä, kun tunsin, että tämä ei ole enää minun paikkani. Oli Ihanaa, kun ystävät olivat kylässä ja oli tosi kivaa. Tuntui vain, että minulla ei ole enää kauheasti sanottavaa. Minulle ei tapahdu siinä kaupungissa enää mitään ja vanhat jutut on puhuttu jo miljoona kertaa läpi. Tietenkin on mukava kuunnella ja kommentoida toisten juttuja, mutta itse taidan olla jo siirtymässä henkisesti toiseen paikkaan. Porukat lähtivät sitten puolenyön aikoihin paariin parille. Minä jäin kotiin. Väsytti ja kun tiesi, että paarissa ei mitään minulle ole, niin oli paras vaihtoehto jäädä kotiin.

Aamulla lähdin sitten tänne Savoon. Nukuin melkein koko bussimatkan, vaikka rokki soi korvilla. Shoppasin parit tennarit (hyi minua) ja sitten hamstrattiin Prismasta ruokaa kahdelle hengelle pääsiäisen ajaksi tai itseasiassa la-ma. Tosin ruokamäärä näytti siltä, että 10 hengen porukka olisi lähdössä viikoksi mökille. Eilen käytiin kyläilemässä City-Hämeestä syvimpään Savoon muuttaneen tätini ja hänen miehensä luona. Sai kokea edes vähän menneen elämän mummolatunnelmaa, kun ympärillä oli kalusteita vanhasta mummolasta ja täti oli tehnyt lusikkaleipiä. Mukavaa. Lähdin sitten illalla vielä 9 aikaan haukkaamaan happea kaiken sen mättämisen jälkeen. Uskomaton keli. Eteenpäin näki noin 50 metriä ja EKSYIN. Ei voisi kuvitella, että entisessä kotikaupungissa eksyy ja vielä n. puolen kilometrin päässä kotoa. Oli pimeää ja se sumu oli jotain käsittämätöntä. Lopulta löysin takaisin oikealle jalkakäytävälle, kun suunnistin moottoritien ääniä kohti!!! Vielä n. 50 metriä ennen äitini taloa ei tunnistanut lainkaan, että sillä paikalla edes olisi mitään rakennusta!

Ainiin. Onhan niitä Hampuri-uutisiakin . Nyt se on sitten virallista eli löysin tietoa itsestäni kirkon tiedotuslehdestä. Hämmentävää ja tuli oikein hiki . Jipppiiii . Kirkolle on myös palkattu aputyövoimaa, eikä lainkaan pahannäköistä sellaista . Dannen kanssa on myös jatkunut tiivis yhteydenpito. Selvisi myös, että Danne on 31v. ja hänen tyttöystävänsä Svenja 32v. Danne kysyi minun ikääni ja sanoin, että kohta 36. Vastauksena oli: WHAAAAAAAAAT? Hän oli MUKAMAS luullut, että olen 23-25v. En juurikaan usko tuota ja ehdotin hänelle silmälasien hankintaa. Noh, jos kaikki saksalaiset miehet ovat yhtä sokeita, niin eihän tässä sitten ole mitään hätää . Hampurissa on ollut tänä viikonloppuna kansainväliset tatuointimessut. Jepjep. Yhtään ei olisi huvittanut olla siellä. TaasKaan. Oli mukavaa, kun laitoin tuosta Hampuri-tiedosta infoa FB, niin Danne ja Timo (myös Hampurista) olivat käyneet tykkäämässä. Mukavaamukavaamukavaa.

Huomenna lähden kotiin. Haluan "omaan" sänkyyn nukkumaan, katsomaan Sturm der Liebeä ja kuntosalille. Siinäpä on tällä hetkellä elämäni Top3-tekemiset.

Aber ich gehe jeztz los. Bis bald. Hampuriinlähtö on taas viikon lähempänä kuin viimeksi .