Melkein ostin tuon otsikonnimisen pokkarin äsken, kun olin vähän auto/perhe/parisuhde -marketeilla shoppaamassa (vanhanpiian painajainen). Marketit ovat tänhetkisen kämpän LÄHIkaupat. Tässä tapauksessa voidaan kyllä puhua ihan vaan lähinnä olevista kaupoista, ei lähikaupoista. Kyllä on viimenen kerta, kun meikäläinen asuu lähiössä. Ei kestä hermot tätä. Pitää jo torstaina miettiä, että minkähänlainen rapula on lauantaiaamuna ja tietää jo silloin, että mitä ostaa. On mennyt ihan järkyttävä määrä rahaa ruokaan, kun on pitänyt selkä vääränä kantaa tänne kaikkea, mitä Saattaa tehdä mieli. Ja varsinkin Juotavaa Jugurttia, mikä on ehkä Spotifyn ja Googlen jälkeen maailman paras keksintö. Mikään ei toimi rapulassa paremmin.

Niin siihen pokkariin. Luin siitä pikaisesti yhden maailman paskimmista fraaseista: "Anna elämälle tilaisuus yllättää. Se yllättää, kun vähiten sitä odotat". Just joo. Onhan se totisesti yllättänytkin! Viime syksynä tuli ero lopulta aika yllätyksenä kuitenkin ja siitä hädintuskin toivuttuani elämä yllätti jälleen! Vajaan parin viikon päästä siitä ylläristä pötköttelin jo leikkaussalissa (sitä ennen kävin Chanel-kylvyssä, jonka tarjosi sairaalaystäväni Liverpoolilais-Laukaalainen Lynn), jossa minusta poisteltiin hiivapaketin kokonen kökkäre "syöpää". Sitten elämä yllätti jälleen, mutta tämä oli taas niitä Onni onnettomuudessa -yllätyksiä eli olinkin (Luojalle Kiitos) tilastoihme ja hiivapakettini olikin hyvänlaatuinen. Että seuraavaa yllätystä malttamattomana odotellessa...

Ei löytynyt sitä oikeaa eilenKään eli odottavan aika on aika pitkä. Tosin tapasin eksäni uusimman blondin - se ei todellakaan yllättänyt. Oli taas oikein kaunis ja varmaan ihan kiva tyttö juu. Nyt sitä jo onneksi pystyy istumaan muina henkilöinä tilanteessa, kun tietää mitä ei menetä. Toivottavasti tyttönen ei joudu kovin pahasti sydämenpalasiaan keräilemaan - kuten on vähän ollut tapana näiden blondien tehdä.

Eilen tuli mittari täyteen. Menin mukamas niitä rokkareiden joululauluja kuuntelemaan. Liekö syy silmälasien (näin kerrankin kaiken kirkkaasti) vai minkä, mutta kun intro alkoi soimaan, niin minä painuin pihalle. Tunsin oloni vanhaksi ja yksinäiseksi enkä todellakaan halunnut kuulla ainuttakaan joululaulua, edes hevibiiseihin sovitettuna. Se on ehkä jo aika paha merkki? Niimpä Juoksin takaisin lähtöpaariin. Jopa siellä oli helpompi olla, vaikka tuo uusi ihque blondi mukana olikin :). Minusta on tainnut tosiaan tulla vanha. Join parit tuopit ja lähdin kävelemään takaisin tänne periferiaan. Yritin saada kävelymatkalle juttelukaveria, mutta Mari oli menossa lasten joulujuhliin aamulla yhtäkuin nukkumassa ja Tanja oli tuhannen muussissa tultuaan laivalta (kuulema jonkun nätin "lapsen" kanssa). Sitten, kun tyydyin kohtalooni ja laitoin puhelimen taskuuni, niin se soi. Tuntematon numero. Vastasin kerrankin. Soittaja ei ollut tuntematon, vaan entinen poikaystäväviritykseni 15 vuoden takaa. Hän oli Stadissa ja Loosessa. Tapasimme siellä kesällä ja juteltiin viiden tunnin aikana menneet vuodet kiinni. Hänellä on avovaimo ja pieni poikakin. Noh, anyway, hän oli taas Loosessa ja soitti kysyäkseen, että olenko minäkin siellä ja kertoi, miten mukava oli kesällä nähdä. Niin oli minustakin. Sain siis kuitenkin kävelymatkaksi juttuseuraa, nauraa ja tulla jopa iloiseksi. JOKU ajattelee minuakin jossain, vaikka sitten vain hetken ja kännissä.