Sain kuin sainkin kikkailtua vanhan blogini Vuodatuksen tuen kautta auki. Työhuoneessa jännitys nousi, kun näin, että kirjoituksia oli paljon enemmän kuin edes hämärästi muistin! Mutta olin oikeassa aavistellessani, että tuskin kauhean positiivisia asioita olen kirjannut.

Ensin mieltä ylentävä runo:

Me oltais hukuttu toistemme unelmiin
oltais jäädytty kii toistemme kyyneliin
jos saisin sua rakastaa uudestaan
pystyisin kyllä parempaan...

Ja sitten kooste otsikoista:

• kypsää perjantaita 05.01.2007 - 19:57
• TOIPUMISTA JA SYDÄNSURUJA 13.01.2007 - 11:57
• KURKKU KIPEÄ JA TAPPELUA 13.01.2007 - 11:57 
• paskaa 22.01.2007 - 21:04
• paskaatyhmäätylsää 05.02.2007 - 21:32
• itkua sunnuntaina rapulassa 11.02.2007 - 19:11

Ja tätä rataa. Silloin ei mennyt järin putkeen, mutta 16.2.2007 tapahtui jotain, mikä muutti koko elämän .

"Tanja oli sitten ihan kypsänä kanssa elämäänsä, niin sain senkin houkuteltua sinne. Se oli laihtunu ihan hirveesti. No istuttiin siellä ja A ja R lähti sitten puol 11 maissa. Me sitten palaveerattiin elämän hirveyttä siellä varmaan puol 1 ja oli tosi kivaa. Sitten mentiin vielä Bricksiin, joka oli ihan kauhee eläkeläisten paikka. Meiltä kysyttiin paperit!!! Juotiin siellä yhet ja taksilla kotiin."

Siitä se sitten lähti. HelmethillBabesien taru. Tuona iltana päätimme aikamme valitettuamme, että Nyt saa riittää. Eroja on vatvottu ihan tarpeeksi. And the rest is history . Olen tosi iloinen, että löysin nuo blogitekstit. Ehkä kuitenkin Jonkunlaista muutosta, kypsymistä ja aikuistumista on tapahtunut.

"Oispa rakastunu, voispa ostaa talon ja voispa oottaa onnellisena tervettä vauvaa ja säilyä itekkin terveenä ja olla perhe. Heihei"

Tuo ei ole muuttunut.