Tsau!

Kirjoitampa kerrankin, kun ei ole tapahtunut järin hirveästi. En jaksa tehdä nyt muutakaan. Yhteensä 18 tuntia unta kahtena yönä vaikuttavat selvästi mielialaan ja tänään on ehdottomasti viikon positiivisin päivä. Luultavasti myös sillä on osansa, että huomenna on perjantai. On taas ollut niin tervanjuontia tämä viikko. Oikeastaan pahin viikko vielä koskaan tällä työpaikalla. Mieltä ei eilen myöskään ylentänyt -25 mittarissa, kun piti lähteä kävelemään töihin. Meinasin saada itkuraivarit. Onneksi sain valittaa Zooskimiehelle "Saa valittaa, jos se helpottaa oloa" asiasta jo aamusta, niin mieli vähän parani . Muutenkin hänen kanssaan kului taas rattoisasti päivä, kun vaihdeltiin n. 90 viestiä päivän mittaan. On se kyllä vaan kiva. Mutta helevetti kun se ihan kiva ei riitä. Story of my life.

Nyt kun on nukkunut kunnolla, niin alkaa taas lähtö/reissujalka vipattamaan. Eilen jo googletin Wackenia, Hurricanea ja Graspoppia. Festareita siis Saksassa ja Belgiassa. Välimatkoja jnejne. . Alkaa vaan tuo taloudellinen tilanne kammottamaan. Pitäisi syödä pikkukiviä tämä kevät, että jäisi rahaa säästöön. Katsoin työttömyyskassan jonotustilannetta ja tällä hetkellä näyttäisi olevan viiden viikon jono ensimmäisessä käsittelyssä. Se on vielä lyhyt verrattuna viimesyksyiseen 11 viikkoon. 

Ihanaa, viikonloppuna saan tuliterän HIM-paidan kiitoksena valtaisasta pre-ystävänpäivälahjastani. Kerroin ystävälleni, että HIMmillä on Berliinissä keikka, koska hän oli siellä eikä tiennyt asiasta. Sitten selvisikin, että keikka onkin ilmainen salakeikka ja googletin sitä hikihatussa perjantai-iltana. Tunnin veivaamisen jälkeen olin selvittänyt salakeikan osoitteen ja kaveri pääsi katsomaan HIMmiä ilmaiseksi. Kyllä vähän syletti, vaikka iloinen ystävän puolesta olinkin. Palkkioksi uurastuksesta saan sitten kuulemma punaisen Heartagramm-paidan . Toivottavasti S mahtuu päälle  .

28 aamua pitää vielä nousta. Ihanaa, jo alle 30. Juuri päätin, että milloin pidän viimeisen kultaakin kalliimman vapaapäivän, jipiiiii . Mieleni tekisi vähän vielä valittaa Zooskimiehestä tai paremminkin siitä, että MIKSI EI. On se helevetti kumma, kun Kerrankin Kaikki natsaisi noin niinkun teoriassa, niin EI. Ei tunnu missään. Juuri tuommoisen miehen minä haluaisin. Ja tuommoisia kun ei enää vapaana ole! Hän on aikuinen mies, ainakin iältään, joka osaa kantaa vastuuta, mutta tykkää myös tehdä samanlaisia resuamisreissuja kuin minäkin. Musiikkimaku, tatuointimaku ja huumorintaju osuvat aika lailla täydellisesti yhteen. Ja pokkaan suunnattomasti sitä, että hän kantaa vastuun murkkuikäisestä tytöstä lähes yksin. Eikä ulkomuodossa/asussakaan ole todellakaan mitään vikaa. Niin EI. EI tietenkään natsaa. Liian uskomatontahan se olisi ollutkin. Liian hyvää ollakseen totta. Mutta onneksi tämä pahin pettymys on jo mennyt ohi, niin tässä tuli vain tämmöinen kooste kaikesta päivien aikana tehdystä manauksesta .

Mutta tällaista tällä kertaa. Onneksi kävelen joka päivä tuon sädesairaalan ohi, niin pysyy asiat tärkeysjärjestyksessä. Pitää muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Ja sitä minulla on paljon.