Tsau!

Olen ehkä Hieman enemmän fyysisesti ja psyykkisesti kasassa kuin eilen. 10h pätkittäistä unta kera kevyiden painajaisten ja pari yösyöttöä välillä (itseäni siis). Jatketaampas matkakertomusta sitten. Eli torstaina oltiin kohtuullisen hyvässä hapessa kuitenkin ja lähdettiin sitten shoppaamaan. Oltiin varauduttu totaaliseen konkurssiin NewYorkerissa, mutta asiat eivät näytä menevän Koskaan, niin kuin on suunniteltu. Astuin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässä ulos ko. kaupasta ilman järkyttävää Visalaskua. Siellä ei ollut Mitään. Alennusmyynnit olivat vielä, käsittämätöntä kyllä niillä leveysasteilla, kesken eikä mitään Uutta ja Ihanaa ollut vielä tullut. Oltiin asiasta suhteellisen pöllämystyneitä. Sitten käväistiin muutamissa puodeissa, mutta kömmittiin aika pian takaisin St.Pauliin eli kotiin. Illalla tehtiin ehkä elämämme järkevin päätös eikä lähdetty mihinkään. Uskomatonta sekin. Minulla ei meinannut pysyä silmät mitenkään auki koko iltana ja 10 jälkeen kömmin sänkyyn. Ei tule vanhuus yksin ei.

About 10h hieman pätkittäistä unta, mutta anyway. Olin hereillä jo puoli 9 aikoihin. Päivällä sitten mentiin ensimmäiseksi nettikahvilaan tsekkaamaan Karoviertelin kartta ja tietenkin päivittämään FB. Puhuin siis palturia eilen, oltiin Karoviertelissä siis vasta perjantaina... Ja mikä iloisinta, Zooskimies oli laittanut viestiä! Hiphei. Pitihän sitä sitten tietenkin vastata ja vastaus tuli jälleen heti! Amazing. Ja sain sitten kutsun myös poikien reissulle Lappiin. Vähintäänkin hämmentävää . Noh, lähdimme siitä sitten talsimaan sinne Karovierteliin. Siellä oli makeita rokki/pin-up jnejne. puoteja ja sieltähän se Jungbluthkin osui silloin silmään. Keli oli kanssa aika makea. Saksassa nimittäin tuo hiekoituspolitiikka ei ole Euroopan toimivinta ja kadut olivat pelkkää jäätä. Siellä täällä ihmiset vetivät lippoja ja seuraavana yönä myös minä nimim. selkä romuna & polvi mustana. Karoviertelissä hipsittiin sitten ottamaan parit bissetkin (ylläri). Lähdettiin sieltä sitten taas takaisin kotiinpäin (kummasti se St.Pauli vaan kodilta tuntuu). St. Paulilla oli matsi ja harmitti kyllä vietävästi, kun ei oltu ostettu lippuja. Hirveä meno ja melske ja mellakkapoliiseja ihan mukava määrä. Oltiin jo melkein kotinurkilla, kun stadionilta pärähti soimaan Hells Bells ja ihan mieletön älämölö, kun St. Paulin kannattajat huusivat. Kylläpä nousi karvat käsissä pystyyn. Me like a lot  .

Olin sitten saanut päivällä viestin tuttavaltani, että hän soittaa illan levyjä King Calaverassa. Outo paikka entuudestaan, mutta googlettamalla löytyi. Otimme siinä sitten "parit" ja ensimmäinen kuoharikin avattiin ennen lähtöä. Tanjalta oli sitten röökit loppu, niin menimme menomatkalla kioskille niitä ostamaan. Kiskalla soi makea itämainen vatsatanssimusiikki ja tottakai otin siinä vanhana vatsatanssijana parit Shimmy-moovit, niin kohtapa huomasimme olevamme synttäribileissä ja saatiin siinä sitten tequilashotitkin. Jotenkin kummasti sitä aina joutuu hauskoihin tilanteisiin, ULKOMAILLA. Kotona ei koskaan tapahdu mitään.

King Calavera oli tosi kiva paikka. Tai liekkö sen teki kivaksi tuttavani, jonka näin yli puolen vuoden tauon jälkeen (long time no see ) ja se, että hän soitti Todella hyvää musiikkia koko illan. Ja KUIN elokuvissa menin sanomaan hänelle, että soitatko minulle yhden biisin. Hän ojensi kuulokkeet minulle ja kuinka ollakaan niissä jo soi Rakkain Hampuribiisini eli Social Distortionin Angels Wings. Voiiiih  . Lisämausteensa iltaan toi 3 paikallista jampparia, joiden kanssa tanssittiin 5 tuntia putkeen. Ja kylläpä meillä oli hauskaa  . Paitsi niinä hetkinä, kun minulla ei ollut aavistustakaan, missä silmälasini ovat. Ne ovat kuitenkin aika uusi kapistus vielä eikä Suomessa ollut tullut harrastettua moista kreisibaelausta niiden kanssa aikaisemmin. Erittäin kummallista kyllä, ne Eivät hävinneet. Noh, KC meni noin viiden aikaan kiinni ja siinä vaiheessa vasta lähdettiin Cobraan. Cobra Barissa jammailu jatkui ja arvioitu lähtöaika sieltä on noin kello 7-8 aamulla. Ja siinä vaiheessa baarissa oli siis vielä täysi meno päällä. Jäätikkö teki siis tepposet puolelle jatkoseurueestamme ja siitä liukastelusta on tallennettu myös suhteellisen huvittavia kuvia. Jatkoja jaksettiin pitää johonkin yhdeksään asti ja sitten olikin aika mennä unten maille. Hetkeksi.

Lauantaina olikin aika jälleen vähän shoppailla. Tarttui mukaan taas kaikennäköistä St. Pauli-kampetta ja Tanjalle taas parit huivit, hahahaha . Lauantaina olimme hieman ryytyneitä, mutta eikun vaan tsemppi päälle taas. Tiesimme jo etukäteen, että ei voi tulla kahta yhtä hauskaa päivää putkeen, joten emme järin pettyneet, kun oli vähän tylsää. Kiersimme tosin n. 15 eri baaria, kun katselimme menoa ja meininkiä. Viiteen asti taisimme tsempata, mutta sitten oli aika lähteä nukkumaan. Totesimme, että vuoden paras päivä oli perjantai, joten sitten vaan vuotta 2011 odottelemaan .

Noh muutama tunti jälleen unta ja ylös. Tanja ei ollut Ihan niin virkeä , mutta kyllä se sitten hyvin tsemppasi, kun päätettiin lähteä Hampurin legendaariselle Fischmarktille eli kalamarkkinoille. Ne olivatkin tod. legendaariset, koska paikalla ei ollut mitään. Liekkö niitä on talvella ollenkaan vai oltiinko pahasti myöhässä. Meillä oli kuitenkin jotenkin yllättävän kivaa, kun pööpösteltiin raittiissa ulkoilmassa. Noh, käytiin vielä Aladdinissa tekemässä viimeiset turistikrääsäshoppailut ja ajateltiin siinä, että no käydäänkö yhdellä. Katsoin ja kuuntelin, että London-pubissa on populaa ja musiikki soi, joten mennäämpä sinne. Kello oli siis kaksi päivällä. Heitimme siinä Vitsillä, että 12 tunnin päästä pitää sitten lähteä bussiin. Tarvitsee tuskin kertoa, että miten siinä sitten kävi. Juuri niin siinä kävi. Lähdimme tosin noin klo 1.00 pakkaamaan. Mutta hauskaa oli koko rahan edestä . Istuttiin 11 tuntia vierekkäin Australialaisen Davidin kanssa, joka oli todella hauska tapaus. Hän joi tasaiseen tahtiin koko päivän vodkaa, mutta oli kuin viilipytty. Tosin hetken hänkin irroitteli ja tanssittiin "California dreaming" hihihihih . Hänellä oli talo Kreikassa ja hän työskenteli Hampurissa. Hämmentävä aussi . Käänsin hänelle sitten Egotripin "Matkustaja"n sanoja suomeksi, kun hänkin on tainnut "nousta bussiin kerran".

Ja pidot ei kun parantuneet, kun tutustuimme ruotsalaiseen Jockeen. Voin kertoa, että oli Uskomattoman vaikeaa löytää edes yhtä ruotsinkielistä sanaa, kun oli puhunut saksaa, englantia ja suomea 4 päivää sekaisin. En osannut sanoa edes "minä". Voi herranen aika sentään. Jockella oli tosin ollut pari suomalaista kihlattua, joten hän tiesi pakkoruotsi-inhostamme kaiken. Tavattiimpa siinä sitten yksi floridansuomalainen mieskin, joka oli asunut jenkeissä parikymmentä vuotta, ottanut juuri loparit ja muuttanut Hampuriin. Good choice. Baarimikkomme oli myös tapaus ensimmäiset 6 tuntia (sitten vaihtui työntekijä). Mamma oli suhteellisen päissään . Hampurissa ei taida ihan niin nuukaa olla noiden työntekijöiden promillerajojen kanssa. Siideriä ja klassikoksi muodostuneita "mexicana"-paukkuja upposi kiitettävään tahtiin. Jokusen kerran tuli kuultua "I'm so pissed" iloisen hihityksen seasta. Mutta onhan se kiva, että henkilökuntakin viihtyy eikä vaan asiakkaat .

Yhden aikaan lähdettiin siis pakkaamaan ja siivoamaan. Oli suht hämmentävää tiskata keskellä yötä. Otimme taksin ZOBille jo hyvissä ajoin ettemme Vain myöhästyisi. Ei ollut sitten tullut mieleen, että ZOBilla ei olisi ainuttakaan lämmintä tilaa. Tai ainakaan me emme sellaista löytäneet, vaikka kuinka pööpöstelimme ympäri asemaa. Siellä sitten hobojen kanssa kulutimme aikaa. Bussi lähti siis kolmelta yöllä kohti Bremeniä ja se noin 1,5h ajomatka tarjosi sitten sen yön unet. Saksassa ei myöskään ole panostettu järin bussin sisätilan lämmitykseen, koska siellä oli hyytävän kylmä. Sehän sopi meille, koska olimme palloilleet asemallakin pakkasessa vasta 45 minuuttia. Noh, loppumatka olikin yhtä hengissäpysymistaistelua: check-in, venaamista koneeseen, koneessa pilkkimistä (jossa puolestaan oli tukahduttavan kuuma), bussiin Pirkkala-Tre, venaamista rautatieasemalla ja lopulta junaan, joka luonnollisesti oli puoli tuntia myöhässä. Voin kertoa, että kun "koti"oven aukaisi niin oli suhteellisen kaikkensa antanut olo. 

Mutta tässäpä tiivistetysti meidän 02/10 St.Pauli-reissu. Uutta odotellessa. Ja vuotta 2011, että olisi yhtä kivaa kuin perjantaina  . Nyt onkin taas fiilis niin korkealla, kun pakkasta on lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä. Määenoikeestikestätätä.